30.1.2014

#110 Raitanaama

Kuin vankilasta karannut raitapaita-Pepsi pääsi yllätys-yllätys pihalle pomppimaan! Tosi pitkään se siellä loikki ja juoksenteli. Parikin kertaa tuli mun luokse juttusille, mutta kun oli aika suunnata sisälle olikin maailman hankalin neiti ja pisti juoksuksi :D

Sanokaa vaan heti kun kyllästytte näihin jatkuviin ulkoilukuviin, mulla vaan ei oikein ole muuta tällä hetkellä mistä postailla :d












































Tästä ilmeestä tietää, että on aika palailla sisälle lämpöseen :D



28.1.2014

#109 Meidän pikku Natiainen!

Ihan näin aluksi haluan ilmoittaa, että tosiaan kuvat eivät näkyneet Photobucketin lagauksen vuoksi. Kaikki sen kautta lataamani kuvat olivat kadonneet, joten jokaisen jouduin nyt lataamaan uusiksi Flickrin kautta. Syystä, että blogger ei anna mun ladata itsensä kautta yhtäkään kuvaa. Blogger on lagannut tosi paljon myös tekstin kirjoittamisen kohdalla, HTML koodit tekevät ihan omiaan. Tää on siis todella hankalaa tää postausten väsäily :D


Eli Marley natiainen käväisi tänään mun kanssa pihalla. Pakkasta oli vaan -10, joten tovin se siellä tarkeni juoksennella. Kuvasaldo on seuraavanlainen:







































25.1.2014

#108 Estehyppelöintiä pakkasella!

No onneksi ei tällä hetkellä kovilla pakkasilla. tänään mittari näytti -10astetta, joten päätin pikaisesti kokeilla millaisia puput ovat mutkaradalla. Ensimmäistä kertaa siis kokeiltiin ja oli kyllä ihan säätöä! Kotona kun loikkivat on noilla aivan liikaa vauhtia ja spurttaavat esteiden jälkeen joka suuntaan hirveällä vauhdilla. Kisoissa eivät sitten liiku mihinkään suuntaan. Enpä siis tiedä miten kisoissa noiden kanssa enää tulen käymään. Onhan se kivaa ja mukavia kokemuksia tulee, mutta toisaalta se itseensä nolaaminen noiden kanssa on tosi turhauttavaa :P
















Kuten näette, vauhtia on mutta liikaa ja hyppivät tosi huolimattomasti :c


Huippukivat arvonnat täällä ja täällä!!! Käykää ihmeessä kurkkaamassa :)

19.1.2014

#107 Tällaista on illanvietto meillä!

Olin siis tosi ahkera ja kahtena iltana kuvasin pupuja ja meidän yhteistä illanviettoa. Kokosin klipeistä videon ja tässä tulisi nyt esittelyä meidän tavallisesta illasta!

Eli yleensä puput tosiaan saavat juosta vapaana siinä 7-9 välillä illalla. Silloin mulla ei ole harrastuksia ja vasta ysiltä alkaa telkkarista sarjat tmv. Eli kaksi tuntia saavat neidit rellestää huoneessani. Toisinaan saavat tämän lisäksi myös koulusta tultuani heti tulla loikkimaan huoneeseen. tämä tosiaan riippuu ihan päiväohjelmastani.

Pepsi
Pepsi on meillä aina se turbopupu, joka vetää parhaimmat iloloikat ja rallit. Yleensä kamera kohdistuukin tähän vauhtineitiin väkisin, kun on niin hauskaa seurattavaa! Vasta energiat purettuaan tulee seurustelemaan mun kanssa ja kerjäilemään herkkuja tai rapsutuksia. Tämän jälkeen ottaa taas hieman spurtteja ja kierre jatkuu yleensä näin. Käyttää todella lojaalisti vessalaatikkoa, eikä edes papanoi huoneen puolelle.



Marley
Marley on aina pahanteossa. Menee heti vapaaksi päästyään etsimään paikan, johon ei saisi mennä. Loikkii pöydille ja hyllyille aina, kun silmä välttää. Ei heittele oikeastaan ikinä iloloikkia tai vedä spurtteja sisällä. Juoksee vaan rauhallista hölköttelyä ympäriinsä etsiessään harmia. Eilenkin tunki päänsä häkin aidanraosta läpi ja jäi tosi pelottavasti jumiin. Onneksi sain rauhotettua ja käännettyä päätä niin, että kani sai sen vedettyä pois. Tulee säännöllisesti tarkistamaan, että olen vielä paikalla ja on kaksikosta se, joka hyppää ihan syliin asti joka kerralla. Pepsi tulee vaan puoliksi :P






-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



Osallistu tästä arvontaan, jos kirjoitat eläinblogia!


-----------------------------


Toinen ihana arvonta täällä!!

15.1.2014

#106 Tuittupäät viileissä tunnelmissa!

hui, talvihan tuli ihan yhtäkkiä! Viikonloppuna ei pakkasta ollut vielä näin kamalasti, joten neidit pääsivät pihalle ulkoilemaan. Marleyn ulkoillessa paistoi aurinko, mutta lunta rupesikin sitten tupruttamaan juuri kun vein Pepsin pihalle. Kuvien valoisuuseron huomaa siis selvästi!
Toivottavasti kuitenkin tykkäilette kuvista, pitkästä aikaa tällaista kunnon kuvapostausta! :)

Pepsi on jo niin tottunut tuolla ulkoilemaan, että heti kun neidin päästää alas viipottaa tiehensä minkä tassuistaan ehtii. Päätti myös leikkiä hieman hippaa, kun oli aika mennä takaisin sisälle...haha!

















Marley oli ensimmäistä kertaa koira-aitauksessa juoksemassa. Oli aivan ihana huomata, että neiti onkin sellainen yksilö joka tulee aina takaisin luokse syliin. Tosin tämä vaikeuttaa kuvaamista kun kokoajan on pieni ristinenä kamerassa kiinni :D














13.1.2014

#105 Miten voi alkaa vuosi näin huonosti?

Sunnuntai-maanantai välisenä yönä omakotitalo syttyi tuleen Kiuruvedellä. Ihmiset pääsivät pakenemaan talosta parvekkeen kautta, mutta kaikki perheen lemmikit jäivät vangeiksi sisälle ja menehtyivät. Tämän joukon mukana menehtyi meille tarkoitettu pieni risteytysuros Tohveli Sankari. Olimme odottaneet tätä pientä miestä kotiin niin paljon. Kuin uutta alkua odottaen. En todellakaan ymmärrä miten näin voi käydä ja miten älyttömän kamalalta omistajasta mahtaa tuntua. Kaikki tämä tapahtui vielä hänen syntymäpäivänään..


RIP pieni Tohveli Sankari...




Ei tosiaan ole alkanut vuosi kovin hyvällä tavalla..

12.1.2014

#104 Ei ollut meidän kisapäivä

Eilen herätys soi seitsemältä. Äiti heitti mut Hollolaan ja sieltä sain ystävällisesti kyydin kisapaikalle!
Perillä ei ollut kiirettä. Ennen omia luokkia oli KV suora, joten hyvin ehdin kaikki paikat katsoa läpi ja tutustua rakennukseen. Siinä tuli rupateltua vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa, syliteltyä jos jonkinsorttisia kaneja ja kuvailtua.

Omat kanit eivät todellakaan näyttäneet parastaan. Ovat ehkä kiimassa, kun käyttäytyvät muutenkin tosi kummasti tai voi vaan olla ettei huvittanut ollenkaan. Aina ei voi pärjätä tai huvittaa :)
Tosiaan kummatkin tekivät sitä, että halusivat ehdottomasti lähteä just vastakkaiseen suuntaan, kun missä rata oli. Saattoivat alussa hypätä hienosti kolme estettä puhtaasti ja sit päättää, että nyt riitti ja lähteä takasinpäin. Radoista ei siis tullut oikein mitään, varsinkaan alkuvaiheessa.

Ihan lopussa taisi Marley hypätä radan vain kahdella virheellä ja Pepsi oli tässä vaiheessa lämmennyt niin, että hyppäsi loppuun asti. Tosin samalla protestoiden pudottelemalla tahallaan puomeja :D Eli ei ollut meidän kisapäivä tosiaankaan!

Mutta oli hyvää treeniä ja mukava päivä kyllä oli kanien tuittuiluista huolimatta :) Palkintojenjaossa kuulutettiin Pepsi tuomarin suosikiksi! Saimme sitten pikkuisen punaisen ruusukkeen, jossa lukee tosiaan 'tuomarin suosikki' :)


Elikkäs siis radat menivät kutakuinkin näin

Pepsi:
Helppo suora: keskeytys molemmilla radoilla ( en halunnut pakottaa ja ei neitiä kiinnostanut :D )
Aloittelijat:  2vp // aika: 0,09,60 // sija 13 (Mamma meni hirveetä kyytiä, mutta kiukkuili ja pudotti)

Marley
Helppo suora: 5vp // aika: 1,14,13 // sija 18
Aloittelijat: 2vp // aika: 0,33,81 // sija 16

















kuvat: Karoliina L :)

8.1.2014

#103 And then there was peace....

Eli rauha kuningaskunnassa vihdoin. Viikonlopun taisteluiden tuloksena on tämä:
( Kännykkäkameralla kuvattu, laatu huikeat 5mpx )















Taisi vaan mennä pikkumiehen lähdön takia pakka sekaisin. Nyt neidit ovat taas ylimmät ystävykset, ainakin suurimman osan ajasta haha. Lauantaiksi saatiin kyyti Klaukkalan EPV estekisoihin, joihin lähtee kisakautta 'availemaan' Pepsi ja Marley. Molemmat ilmoitin aloittelijoihin ja helppoon suoraan. Kummaltakaan en odottele liikoja, koska eivät koskaan hypi kotona sisällä ja varsinkin Marley hyytyi messuilla täysin väkimäärästä johtuen. En tiedä miten siellä toimitaan, että hypätäänkö rata kaksi kertaa vaiko ei. Nuo eivät nimittäin ekalla kierroksella todellakaan näytä parastaan. Innolla
kuitenkin odotellaan näitä kisoja!
Voin myös ilolla todeta, että perheenlisäystä on tulossa helmikuussa. Siitä sitten lisää kun uusi asukas saapuu ;)


Ja ennen, kun lopetan höpinät: onko kellään bloggerin ulkoasujen kanssa ongelmia? Tai siis, kun yritän mennä ulkoasua muokkaamaan tulee virhekoodi, enkä pysty mitään tekemään. Näin ollen en saa uutta ulkoasua käyttöön. Mikä bloggeria taas vaivaa... Ollut sama ongelma jo ennen joulua.-.-


Loppuun vielä huonoista kuvista johtuen Tammikuun häkkiesittely:



5.1.2014

#102 Miten me pärjäillään?

Kaikkein ensimmäisenä haluan kiittää joka ikistä rakasta lukijaa edellisen postauksen kommenteista.

Muutamia lukiessa tuli itkukin, kun niin kauniisti olitte kirjoittaneet osanottoja. Joka kommentin myötä tajusin yhä enemmän, kuinka tärkeitä ja rakkaita jokainen teistä mulle olette. Jos pystyisin, halaisin teitä kaikkia kiitokseksi tuesta ja ymmärryksestänne.

En ruvennut erikseen vastailemaan ja kiittelemään kaikkia. Halusin jotenkin pitää tuon postauksen omistettuna Indyn muistolle ja kaikki teidän kommentit saavat jäädä sinne rauhassa muistoiksi, ilman mun tyhmiä vastauksia. Vastailen kuitenkin muutaman tärkeimpään kysymykseen tässä.



Mitä vanhempani tilanteeseen sanoivat?
Ensimmäisenä, kun Indyn näin huusin äidin paikalle. Indy oli koko perheellemme aivan äärettömän tärkeä ja rakas. Äidilläni ja Indyllä oli minun lisäkseni jokin vahva side, joten äidille on tosi hankalaa mennä huoneeseeni katsomaan pupuja, kun herra ei enää olekaan siellä vastassa. Iskältä sain seuraavana päivänä ison halin ja osanotot. Kyllä Indy oli kaikkien suosikki ja mahdoton suru on kaikilla täällä..



Lopetatko videoiden teon ja blogin pidon?
- Vaikka Indy on aina ollut kaiken tekemiseni keulahahmo ja maskotti, en tule lopettamaan videoita tai blogia. Tässä pysäkillä jäi pois uskomattoman hieno pieni mies, mutta yhdessä me kyllä jaksetaan kulkea eteenpäin. Kiitos teidän tuen jatkan kaikkea mahdollisimman normaaliin tapaan. <3




 Miten Pepsi ja Marley pärjää?
-Neideillekin Indyn katoaminen on nähtävästi ollut kova pala, vaikkei uskoisikaan niiden hirveämmin tajuavan. Pepsi ja Indy olivat kuin paita ja peppu. Seurasivat toisiaan aina kaikkialle ja olivat aina yhdessä pesemässä toisiaan ja nukkumassa ikkunatasanteella. Indyn kadottua Pepsi on ruvennut kerjäämään multa paljon enemmän huomiota ja hellyyttä. Muulloin se istuu todella surullisen näköisenä ikkunatasanteella... aivan kuin
ystäväänsä odotellen.
Marleysta on tullut oikea piru. Nyt lauman hajottua kiusaa Pepsiä aivan jatkuvasti. Kaipa ne joutuvat uudelleen selvittämään arvojärjestyksen, vaikka Indy olikin aina lauman alimpana. Marley jahtaa ja nylkyttää minkä ehtii. Pepsi rukka haluaa tyttäreltään vain läheisyyttä ja toinen alistaa jatkuvasti. Aamulla herätessä on karvatuppoja siellä täällä ja neidit mököttävät omissa oloissaan. En olisi uskonut, että pienen miehen lähtö olisi kääntänyt kaiken neitien kohdalla ylösalaisin..




Aiotko ostaa uutta kania?
- Toivon mukaan kyllä. Laumaan selvästi kaivataan yhtä pientä poikaa, mutta en halua mitä tahansa urosta. Vaan ajan kanssa harkitun perheenjäsenen. Ehdottomasti leijonaharjaksen, mutta ilman mitään angoraturkkia tai hillitöntä harjaa. Meidän edelliset jätkät kun ovat olleet maailman suloisimpia esimerkkejä siitä mitä etsin. Joten siitä mistä ja milloin uuden uroksen laumaan hankin ei ole tietoa. Sellainen on kuitenkin jossain vaiheessa taas tulossa. Tähän haluan myös lisätä, ettei mikään kani tule koskaan korvaamaan Indyä tai luultavasti tulemaan lähellekään sitä mitä herra oli. Mulla on vain mahdottoman tyhjä olo ilman pikkujätkää kotona..
- 3-4 kania mulla tulee luultavasti syksyyn mennessä olemaan. Pieni estetyttö olisi tarkoitus myös laumaan lisätä. Kun kokoonpano on selvä täytyy tietenkin katsoa myös miten lauma tulee keskenään toimeen vai pitääkö se jakaa. Joten saa sitten katsella millainen porukka/porukat meiltä loppujen lopuksi löytyy.







Tämän postauksen kommenteihin vastailen sitten taas normaaliin tapaan ja tästä lähtien muistelemme Indyä kaikki sydämissämme. Blogin puolella jatketaan matkaa eteenpäin ja Indyn löydätte vielä 'muistoissa' sivulta Leon seurasta...





 

 
Videon olin aloittanut kuukausi sitten tarkoituksena näyttää Indyn koko elämä siihen asti, mutta nyt jouduinkin muokkaamaan videosta hyvästelyvideon... arvatkaa vaan montako kertaa tuli itku tätä tekiessä :c

4.1.2014

#101 Indy 27.5.2008 - 3.1.2014

En mäkään voi uskoa tota otsikkoa todeksi...
Vastahan mä kirjotin kokonaisen postauksen Indystä ja sen kuulumisista..
Just oltiin varattu uusi aika eläinlääkäriin hammastutkimuksiin.. ja nyt näin.

Eilen illalla tulin kaverilta kotiin ja olin menossa ruokkimaan pupuja. Siinä Indy makasi lojaalit neidit molemmin puolin. Poika oli kylmä ja itkin polvillani ihan kun jostain pirun elokuvasta. En ole koskaan ollut yhtä järkyttynyt ja surullinen. Pidin Indyä varmaan puoli tuntia hiljaa sylissäni, jonka jälkeen se piti kääriä vilttiin ja odottaa yön yli hautaamista. Tänään herra sai oman pienen ristinsä ja ikuisen rauhan. Enää sillä ei ole kipuja tai särkyjä.

Itse tuli todella turta ja tyhjä olo. Tuo pienen pieni mies jätti vaan niin valtavan suuren jäljen jokaisen sydämeen joka hänet tapasi.. Meidän pikkuruinen on nyt paremmilla porkkanamailla....


 



2.1.2014

#100 Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Tai pikemminkin Indyä. Nyt sitten sitä luvattua kuulumispostausta!

Eläinlääkärireissun jälkeen Indyn ilme kirkastui, ruokahalu parani silmissä ja paino rupesi nousemaan tosi hyvään tahtiin! Ainakin hetkellisesti. Nimittäin nyt paino on taas ruvennut laskemaan, Indy näyttää masentuneelta ja istua kököttää paikoillaan. Herra painaa vähemmän kuin kääpiörodut. Jokainen luu tuntuu edelleen. Kyllähän se syö ihan hyvin, vaikka näyttää siltä että syömistahti alkaa taas hidastumaan. Indy myös kuolaa kummallisesti ja leuan alla on sen seurauksena kalju läikkä. Ollaan otettu juomakulho kokonaan pois käytöstä ja pullot tilalle, jotta leuka ei kastuisi enempää ja saisi infektiota. Eläinlääkärireissuja ei pysty maksamaan loputtomiin. Moni on varmasti ollut vastaavanlaisessa hankalassa tilanteessa. Toivon mukaan en ainakaan ole yksin.

En tiedä mitä sanoa. Indy on ollut lähiaikoina tosi huonossa kunnossa, mutta taistelijaluonne se kyllä on. Jaksaa vielä tulla sylittelemään ja hakemaan herkkuja, mutta tuntuu vaan aivan kamalalta katsoa sen vointia ja heikkoa olemusta. En tiedä mitä teen. Ajattelin vain kirjoittaa, jotta tiedätte missä mennään ja mitä saattaa olla edessä....










Mihin katosi tämä onnellinen, aktiivinen paksu pallero....