28.8.2014

#175 Elämäni kanit.

Tämä oli toivottu postaus ja tuntui todella kivalta idealta toteuttaa. Välillä tätä tehdessä meinasin kuitenkin aika tunteelliseksi velloutua, kun kaikkia vanhoja muistoja palasi mieleen. Esittelen siis kaikki elämäni aikana meillä/mulla olleet kanit ja niiden tarinan. Oikeastaan useimmat multa lähteneet kanit ovat esiintyneet tässä blogissa ja niiden tarina voi olla monillekin jo tuttu, mutta jos esimerkiksi uusia lukijoita kiinnostaa kanihirstoriani niin tässä tulee!

Willow & Dusty
Nämä kanit olivat perheemme ensimmäiset kanit. Molemmat olivat kääpiöluppia. Willow oli luonnonharmaa ja Dusty joku harmaa/sininen. Ne ostettiin minulle ja pikkuveljelleni lemmikkikaupasta elo-syyskuussa 2004 (olin siis juuri täyttänyt 7v), mutta päävastuu oli tottakai vanhemmillamme. Kanit myytiin meille veljeksinä, mutta toisin kävi.. Jouluna 2004 äiti nimittäin huomasi jotain outoa. Kanien koppi oli täynnä poikasia. Niitä oli yhteensä viisi, mutta kaksi olivat kylmettyneet ja menehtyneet. Willow ja Dusty erotettiin ja huolehdimme kolmesta poikasesta luovutusikään asti. Tämän jälkeen lemmikkikauppa otti vahingonkorvaukseksi poikaset ja aikuisetkin kanit takaisin. Meiltä kun oli tyypillisesti loppunut kiinnostus kaneihin kokonaan.
Eivät ne koskaan olleet mitään sylikaneja, joten niiden kanssa ei voinut oikein mitään tehdä. Kuvia koitin kaksikosta etsiä, mutta emme tuolloin omistaneet kunnon kameraa. Löysin kuitenkin yhden kuvan yhdestä poikasesta. Poikaset nimesimme hyvin mielikuvituksellisesti: Pippuri, Kaneli ja  Suola xDD



Leo
Tästä kanista onkin jo enemmän tarinaa.
Leo oli paikallisessa eläinkaupassamme monta kuukautta vielä luovutusiän jälkeenkin. Joka kerta, kun kävimme ostamassa sieltä koiranruokaa, menin Leon häkille juttelemaan sille. Poika oli vain niin uskomattoman sosiaalinen lemmikkikaupan kaniksi! Olin aivan ihastunut tuohon pieneen otukseen ja kolmosluokan luokkaretkeltä tullessani kotiin sain soiton, että kotona odotti yllätys. Juoksin koko matkan kotiin ja siellä se oli. Pikku-Leo häkissään, oma kanini! Vuodet vierivät ja vietin Leon kanssa mielestäni noin nuoreksi melko paljonkin aikaa. En tietenkään ollut itse perehtynyt kanien oikeaoppiseen hoitoon ja herra asui aina talvet vaan tehdashäkissä ja söi jotain siemensekoitusta. Kesäisin se eli kuitenkin kuninkaallisesti ulkona valtavassa aitauksessa. Koitin Leon kanssa myös estehyppyä ja poika oli siinä todella taitava, harmi etten tuolloin vielä tiennyt estekisoista! Parin vuoden iässä poika yhtäkkiä rupesi kiertämään kehää pää kallellaan. Veimme paikalliselle eläinlääkärille, mutta en muista mitä siellä sanottiin/tehtiin. Leo kuitenkin oli oireitta sen jälkeen. Kuitenkin Perjantaina 13.8.2010 sain kamalan uutisen. Leo oli menehtynyt. Pieni poika oli ulkona aitauksessaan ja oli edelleen lämpöinen...Sanoin hyvätit pikkuiselle ja hautasimme sen pihallemme.





Indy
Kaikki varmasti tietävät tämän herran. Tai ainakin pittempään blogiani lukeneet. Indy oli tämän blogin inspiraatio ja yksi tärkeimmistä kaneistani tähän asti. Indy ostettiin samasta lemmikkikaupasta, kuin Leokin oli ostettu. Olin Indyn ostohetkellä 10-vuotias ja meillä oli vielä Leokin. Tällä kertaa sain valita pojan jo 5-viikon iässä ja 8-viikon iässä se tuli meille! Olin pienen kanssa joka päivä ja alunperin sen nimeksi piti tulla Noddy haha! Monta vuotta vietimme Indyn kanssa yhdessä ja koin kaikenlaiset murkkuilut ja hullut rimpuilukohtaukset. Indy opetti minulle aivan valtavasti kaneista. Talvella 2013 Indy rupesi kuitenkin kummallisesti laihtumaan. Poika madotetttiin, mutta muutosta ei tullut. Epäilin sisäloisia ja kaikenlaista, kunnes tajusin hammaspiikit. Vietiin Indy ell ja siellä todettiin epäilykseni oikeiksi. Hammaspiikit poistettiin ja Indyn olo selvästi parani. Herra söi taas innoissaan ja painoakin nousi! Uudenvuoden aikoihin herra kuitenkin heikkeni todella nopeasti, mutta silloinhan oli tietenkin mahdotonta saada ell aikaa. 3.1.14 tulin kotiin ystävältäni illalla ja Indy oli menehtynyt. Se oli todella rankka paikka ja siitä toipumiseen meni kauan!




Sparrow
Tämä poika esiintyi vielä aivan ekoissa postauksissani tässä blogissa. Sparrow tuli meille Indyn kaveriksi, kun Leon menehtyminen oli selvästi masentanut Indyä. Sparrow tuli yksityiseltä henkilöltä, eli ei lemmikkikaupasta. No poika oli täysi-ikäisyyteen astgi mukava ja reipas poika. Murkkuilujen jälkeen ei lopettanutkaan agressiivisuutta Indyä kohtaan. Olivat tottakai eri häkeissä, mutta häkin läpi tappelivat jatkuvasti ja Indy selvästi stressasi aivan kamalasti, kun tuollainen uros oli samassa tilassa sen kanssa. Päätin siis, että ehkä naaras olisi sille parempi kaveri, kunhan Indy leikkautettaisiin. Näin ollen päädyin myymään pienen houdini tyrannimme (Sparrow karkasi AINA kaikesta) Siispä alkukeväällä 2013 Sparrow muutti uuteen hyvään kotiinsa ja myöhemmin sitä onkin nähty estekisaradoilla!



Marley
Marley oli Pepsin ja Indyn poikanen. Poikueen herttaisin luonteeltaan ja mielestäni naaraista myös suloisin palleroinen. Se siis jäi poikasista meille. Marleyn päätin loppujen lopussa myydä viime keväänä. Syyt löytyvät parhaiten ehkä täältä. En jaksaisi niitä taas tähän kirjoittaa, kun tuppaa menemään romaaniksi :D




Siinä olikin oikeastaan kaikki kanit, jotka meillä ovat olleet, mutta eivät ole enää! :)

25.8.2014

#174 Esteiden nimet!

Tätä ovat monet toivoneet sen jälkeen, kun rupesin kisapostauksia kirjoittelemaan. Unohdan aina, etteivät kaikki tiedä mistä oikein puhun kun mainitsen teksteissäni tuplakryssän tai halv-tvån. Nyt siis perehdytään vähän paremmin näihin esteiden nimiin! Kaikista ei ole kuvia ja erilaisia esteitä onkin aivan kamalasti, mutta tässä useimpia mitä saatan mainita.
(HUOM) tässä ei välttämättä sanota kaikkien esteiden virallisia nimiä, sillä halusin laittaa tähän nimet joita käytän postauksissani, jotta sitten tunnistatte ne paremmin ;)
Postauksen kuvat: Maisu, Saga, Japi, Karkki, Siru, Anniina, Juulia, Siiri

 Pysty - Tässä tapauksessa se kirottu Suomipysty!


Lankkueste - Tässä sateenkaari


X-este


Muuri (Usein kanien vaikea ymmärtää esteeksi)


Shakki-este ( Tässä kaksi shakkia peräkkäin)


Halv-två


Puistonpenkki


A-este


Majakka (jonka edessä vesieste)


Japanilainen "Japsi"


 Gulan (Jonka edessä vesieste)


Kolmonen


 Nelonen


 Vitonen eli Femma


 M-este


W-este (Kuvassa Maisun upea Mei!)


 XI tai IX-este (kumpi nyt haluaakaan olla :D)


 XXXX-este


 Tuplakrysset eli Tuplakryssä


Siinä oli nyt ainakin omasta mielestäni yleisimpiä esteitä, joita saatan joskus postauksissa mainita.
Mikä oli mielestäsi hienoin este, entä vaikeimman näköinen? 

23.8.2014

#173 Poikamiehet

Hej kaikki! Vähään aikaan en oo nyt postaillu, johtunee tuosta sormesta joka hankaloittaa vähän kaikkea. Siitä sojottaa semmonen ruuvi, jota peittää sidetukipaketti. Mutta ei enempää siitä! Tänään lähti tytöt kohti Mäntyharjua. Neva meni kisaamaan KV luokkia ja Pepsi meni uudelleen astutettavaksi. Neiti siis oli valeraskaillut selvästi, josko tällä kertaa vihdoin oikeasti tiinehtyisi! 8) Katsellaan mitä mun tuurilla tapahtuu. 
Täällä kotona on siiispä tällä hetkellä vain pojat! Molemmat pääsivät tänään ulkoilemaan omiin häkkeihinsä ja vetivät iloisena ralleja. Vähään aikaan ei ole nyt ollutkaan ulkoilumahdollisuuksia sateen takia. 
Edelleen kaipailisin teiltä lukijoilta palautetta, että millaisia postauksia haluaisitte lukea? Videoehdotuksia kun satelee aina senkin edestä :D






19.8.2014

#172 Epäonnen maanantai...

Eilen ennen kouluun lähtöä kaikki oli vielä ihan normaalisti. Ensimmäisellä tunnilla meillä piti olla pesäpalloa, mutta sateen takia oltiin sittenkin sisätiloissa. Meidät jaettiin ryhmiin ja mun ryhmällä oli ekana koripalloa. Ehdin pelata siinä ehkä 10min, kunnes ihan normaalista pallokopista meni sormesta tunto.
Puristin pikkurilliä, ajatellen että tunto palaisi hetkessä ja voisin taas jatkaa pelaamista. Noh otin otteeni irti ja katsoin sormea, joka epämuodostuneesti sojotti ihan väärään suuntaan. Siinä tuli pieni shokki, mutta menin reippaasti kertomaan opettajalle, joka käski terkkarille. Sieltä sain buranaa ja jääpussin ja suuntasin kylämme päivystävälle.
Siellä kipu alkoi vasta oikeasti iskeä ja odotin 1,5h lääkäriä. Hän katsoi sormea ehkä pari minuuttia ja käski Hämeenlinnaan terveyskeskukseen röntgeniin. Siellä olikin sellanen 3h odotus ja sormi oli aivan turvonnut ja liila. Kipu oli hellittänyt, koska olin pitänyt sormea aivan liikkumatta koko päivän, tosin en olisi pystynyt sitä liikuttamaan vaikka olisin halunnutkin. Röntgenissä sitten tuli lausunto, että sormi on pois paikoiltaan ja murtunut (pala luusta oli eristäytynyt kokonaan muista)
Käsi kipsattiin ja jouduin odottamaan yön yli pääsyä Tampereen sairaalaan käsikirurgille.
No tänään suunnattiin aamukuudelta sinne ja taas odoteltiin ties kuinka kauan. Pian lääkäri tuli ja näytti röntgeneitä ja sanoi, että sormeen olisi ruuvattava metallinen tukipiikki. Tätä ei kuitenkaan voitu vielä tänään tehdä, joten joudun odottamaan ylihuomiseen, jolloin menen taksilla taaaas Tampereelle ja käsi puudutetaan/mut nukutetaan ja hoitavat toimenpiteen.



Tämä romaani lyhykäisyydessään tarkoittaa sitä, että mulla on kädessä jonkinlainen kipsi seuraavat kuusi viikkoa.
Onneksi on vasemmassa kädessä, mutta asiat ovat silti melkoisen hankalia suorittaa. Kuten vaatteiden vaihto, tekstaaminen ja kuvaaminen. Saa nähdä miten suoriudun kanien kanssa, varsinkin kisoissa. Voi olla, että apukädet ovat hyvin tarpeen!! Eilen illalla jo kävi pieni episodi, kun Neva oli hypännyt 80cm korkean pahvimuurin yli Nikon puolelle ja tappeluhan siitä syntyi. Juoksin nopeasti ylös kun kuulin kolinan ja nostin Nevan pois häkistä. Siinä huumassa unohdin tietty sormen johon sattui sitten ihan mukavasti  jälkikäteen xd Että semmosta!!
-->
Kuvassa näkyy, että nivel on sijoiltaan ja sen vieressä sojottaa ulospän tuollainen luunpätkä.






<-- Pepsi on jo rakentanut kaksi testipesää ja on vasta viikko sitten astutettu. Katsotaan josko tällä kertaa onnistaisi. Tosin Pepsi oli astutuksen aikaan kaukana kiimaisesta, eikä yhteistyö oikein sujunut. Häntää piti väkisin nostaa urokselle. Saa siis nähdä tuliko yrityksistä mitään. Torstaina testataan Olafin kanssa, että onko halukas parittelupuuhiin vai eikö. Jos poikasia on tulossa, niin laskettu aika olisi siinä 9-10.9

14.8.2014

#171 Omantunnontuskia

Neljä päivää vasta koulua takana ja nyt jo äärimmäisen kova stressitaso ja todella pitkät koulupäivät. Koulussa tulee oltua pisimmillään kuuteen asti illalla ja hyvä jos jaksaa kotona mitään enää tehdä, kun päätä särkee ja nälkä on kamala. Sitten vähän läksyjä ja lukemista. Tällä hetkellä on myös vuoden helpoin jakso, joten saa nähdä montako kertaa teen sängyn pohjalla kuolemaa ennen ensi kesää.

Kanit ovat siis jääneet vähemmälle huomiole, joka aiheuttaa omantunnon tuskia itsessäni. Kanit kun tulevat aina ensimmäisenä, mutta koulutehtävät on vaan pakko suorittaa. Aikaa jää siis todella niukasti kanien kanssa yhdessä oloon, mutta kyllä sitä vaan tekee! Tuntikin rentoutuessa kanien kanssa on yhtä luksusta kaiken kiireen keskellä. Yritän tasapuolisesti kaikkien kanssa viettää aikaa, mutta varsinkin Pepsin ja Nikon, jotka asustelevat yksin. Ulkoilemaan ovat päässeet jo heti aamusta, kun lähden kouluun ja sisälle tulevat tullessani kotiin. Äiti on kuitenkin aina kotona, joten valvovan silmän alla pysyvät, ei hätää! :)

Muuten kaikille kaneille kuuluu kyllä hyvää ja ovat iloisen oloisia. Vähän on mietinnässä karvapalleron kohtalo, kun siskoa nyt selvästikään ei kiinnosta sen kanssa mitään tehdä ja mulla ei ole mitään tunnearvoa sitä kohtaan, jos noin ilkeästi saa sanoa x( Siis Rinin piti pyytää Olaf synttärilahjaksi niin, että poju olisi sitten täysin Rinin oma ja maksaisi siitä, kuten minä omista lemmikeistäni. Synttärilahjaksi toivottiin kuitenkin vaatteita sun muuta. Eikä ole käynyt pahemmin pojua katsomassakaan tai viemässä ulos/viettämässä aikaa sen kanssa. Itselläni on jo täydet kädet kun haluan jokaisen kanssa viettää yksitellen aikaa ja jos poikasia tulossa niin niitä erityisesti haluan käsitellä _paljon_. Pitää katsella!














10.8.2014

#170 Palojoki 9-10.8

Jos kisapostauksen eivät kiinnosta, niin ei kannata avata tätä postausta! ;)
Vika viikonloppu ennen koulujen alkua vietettiin huippumerkeissä Palojoella kaksipäiväisissä kisoissa! Seura oli jotain niin mahtavaa ja varsinkin tänään oli todella hauskaa kaikkien kanssa. Kiitoksia siis seuralle ja kaikille kuvaajille! Kanit menestyivät todella hyvin ja tyytyväinen sai taas tykkipupuihin olla!
kuvat & Videot: Jasmin L, Juulia W, Ronja V, Karoliina L, Siru J, Anniina A



Neva
Yllätti todellisesti! Viime aikoina on hieman sähläillyt radoilla ja pudotellut enemmänkin, mutta tänä viikonloppuna tykitteli taas upeasti! Lauantaina meni KV mutkan yhdellä virheellä ja oli nopein 1vp radoista, joka riitti 3.sijaan! 
Tänään KV suoralla tykitteli reippaasti puhtaan radan! Puhtaita oli kuitenkin enemmänkin ja tykittelijöitä riitti, joten Nevan tulos riitti 4.sijaan! Molempina päivinä sai siis klassaukset, joka on kaikista parasta! :) Harmi, ettei voinut korkeuteen osallistua, kun on pari viikkoa liian nuori. Kotona loikannut nimittäin jo 70cm ja sitten loppui esteestä korkeus!






Nevan radat:



Niko
Tällä pojalla oli koko viikonlopun taas upea putki päällä! Lauantaina aloitti tykittämällä KV mutkan voittoon puhtaalla radalla! Tämä oli myös herran viimeinen kv luokka, eli on nyt molemmissa vaikeissa! Päivä jatkui upeasti, sillä kisojen päätteeksi tuli korkeushypyssä toiseksi hyppäämällä 75cm!! 80cm ylittäminen oli kyllä niin lähellä...etujalat meni jo yli, mutta takajaloilla potkasi puomia... Ehkä vielä joskus!
Tänään oli Nikon ensimmäinen vaikea suora! Ekalla kierroksella pudotti kolme hölmöä estettä. Toisella kierroksella hyppäsi upeasti, mutta itse mokasin todella pahasti ja vetäsin hihnasta. Tässä poju sitten pudotti yhden ja toinen virhe tuli femmalta. Grr ei ollut klassaus kaukana! Luokassa sijoittui neljä ja Niko oli tottakai viides :D




 55cm ja aivan innoissaan oleva poju!


 Pieni kannustuspuhe!

 Ja aivan upea yritys 80cm!! Näyttää ihan ku olis menny puhtaasti :d



Nikon radat:


Korkeushyppy: