24.1.2015

Hyppypäivä!

Aivan ihanan rento päivä takana! Aamulla herätessäni lähdettiin heti siskoni kanssa rakentamaan ulos kaneille esterataa. Tämän jälkeen hain kaikki kanit omiin bokseihinsa (Pepsi&Vila samassa) ja vein ne autotalliin lämpimään. Vuorotellen sitten puput pääsivät loikkimaan oman tasoisiaan esteitä.
Vila hyppäsi toista kertaa elämässään ja Pepsi pääsi hyvin pitkästä aikaa taas loikkimaan. Neva ja Niko loikkivat mallikkaasti vaikeaa tasoa ja lopussa Neva hyppäsi aivan upeasti eliitin kokoisenkin femmanin. :) Todella ylpeä olin kaikista, varsinkin pienestä Vilasta, joka on todella tajunnut nyt esteiden idean ainakin suoralla radalla! Pahoittelen kuvien rakeisuutta ja laatua. Aurinko ei oikein jelpannut valoituksen kanssa, joten jälkikäsittelyssä laatu sai sitten kärsiä..

Pepsi






Vila






Niko




Neva





Loppuun pieni kooste kaikista esteillä. Pahoittelen musiikkia, oli eka joka tuli vastaan xD
(KATSOKAA HD:na)

20.1.2015

Hetken hiljaisuus

Stressiä, ahdistusta, kiirettä... Mulle on iskenyt aivan kamala paniikki, kun oon tajunnut kuinka paljon kaikkea mulla on tässä huhtikuuhun asti tehtävää. Vuodenvaihteessa alkoi meidän musikaalin sunnuntaitreenit, eli koulussa olen 8.00-15.30 kuusi kertaa viikossa. Siihen päälle vielä harrastukset, joissa menee kolme iltaa viikossa. Uupumusta on aivan älyttömästi ja tekisi mieli heittää kaikki muu taka-alalle. Blogi on myös saanut kärsiä tästä kiireestä, mutta puput voivat hyvin!
Vila on treenannut tasan kerran esteitä ja siitäkin on jo varmaan kaksi viikkoa aikaa. Ehkä pitäisi ensi lauantaina taas kokeilla, jos säät sallivat. Vilan turkki on myös alkanut muuttua hassusti tummemmaksi selästä! Se on tosi mielenkiintoisen näköinen, pitäisi ottaa kuva siitäkin tänne. Muille pupuille kuuluu myös hyvää. Joululoman loputtua ei mulla oo ollut enää inspistä yhdistellä Nikoa ja Nevaa, kun eivät selvästikään enää edistyneet eivätkä edelleenkään nauttineet toistensa seurasta. Pepsimamma on ihan tyytyväisenä tuossa Vilan kanssa ja nauttii rauhallisesta arjestaan.


Ajattelin tulla pikaisesti tällaisen postauksen tähän väliin heittämään, jotta tiedätte kaiken olevan kuitenkin ihan hyvin täällä. Mitään aktiivista postaustahtia en nyt lupaile, mutta katsotaan josko jo viikonloppuna saisin kuvapostausta teille! Ja jos joku miettii niin Klaukkalaan olen (toivon mukaan) tulossa kera Vilan (jos neiti nyt yhtään hoksaa esteiden salat) joten siellä nähdäillään sitten!

Tähän loppuun kooste Vilan ihan ekoista estetreeneistä parin viikon takaa:

3.1.2015

Pieniä muutoksia ja totuttelun jatkumista

Tänään on kulunut tasan vuosi pikkumies-Indyn menehtymisestä. Ikävä on kova ja ilman Indyä ei olisi tätä blogiakaan, puhumattakaan kaikista kaneista mitä mulla on ollut Indyn jälkeen. Tulen aina muistamaan siis hyvin lämmöllä tuota pientä kania, joka sai mut innostumaan taas kunnolla kaneista.

Täällä kanirintamalla kaikki jatkuu normaaliin tapaan. Huomenna olen jo viikon ajan totutellut kauhukaksikkoa toisiinsa. Pieniä tuloksia on jo näkynyt. Eilen molemmat pesivät toistensa päitä (heh johtuiskohan päihin survotusta omenahillosta) Tätä ennen eivät kuitenkaan ole toisiaan pesseet vaikka mitä konstia olen yrittänyt joten tää oli mulle kyllä iso juttu! Joka kerta kuitenkin, kun kanien nenät kohtaavat ja naamapesua ei kumpikaan osapuoli suostu toiselle tekemään, hyppää jompikumpi toisen kylkeen kiinni nipistämään. Luulen, että näiden sosiaaliset kanssakäymistaidot on vielä hakusessa. Katsellaan nyt mitä käy! Eilen myös ekaa kertaa tapahtui tuota astumista. Ensin Neva astui Nikoa, johon poika ei alistunut hetkeksikään. Toisella kerralla Niko astui Nevaa, johon neiti oli täysin suostuvainen...kunnes Niko näykkäisi Nevaa xd Molemmat ovat suostuneet jo makoilemaan toistensa seurassa joka on iso loikka kohti luottamusta! Saa kuitenkin nähdä luotanko koskaan noihin sen vertaa, että uskaltaisin jättää kaksistaan asumaan häkkiin. Hmm..

Ja niistä pikkuisista muutoksista niin. En siis enää kirjoita tekstien otsikoiden eteen #numeroa. Päätin jättää sen uudenvuoden jälkeen pois. Ja sitten tästä mun instagramista sen verran, että olen muuttamut sen yksityiseksi syystä. Siellä ei ole pupukuvia, joten blogin seuraajien ei mun mielestä tarvi seurailla mun ns "yksityiselämästä" otettuja kuvia. En ole tekemässä (ainakaan vielä) pupuinstaa, joten pahoitteluni siitä :( Älkää siis pyytäkö päästä seuraajiksi, jollen tunne teitä.



1.1.2015

YEAR 2014

Mitä viime vuosi onkaan sisältänyt? Paljon surua, iloa, epäonnea, uusia ystäviä, pupuja, tapahtumia ja ikimuistoisia hetkiä. Tämä pupuvuosi on ollut tähänastisista kaikkein tapahtumarikkain ja tärkein mulle. Yhteensä kisoja kertyi 29kpl, joka on ihan älyttömän paljon eikä varmasti tänä vuonna ennätetä samaan! Aloitetaan tästä sitten hieman poimimaan suurimpia tapahtumia vuodelta 2014.


          Tammikuu
Heti vuoden alussa meillä oli hyvin paljon surua matkassa, kun 3.1 Indy menehtyi rankkojen taisteluiden jälkeen. Poika oli ollut hyvin urhea ja vahva, mutta lopussa ei sitten enää jaksanut taistella ja sai menehtyä rakkaiden pupuystäviensä ympäröimänä täällä kotona. Tämän jälkeen sitten tammikuussa varaamani leijonapoikanenkin menehtyi. Tuntui, ettei vuosi tulisi olemaan ollenkaan meidän puolella. Nimittäin Indyn menehdyttyä tasapaino Pepsin & Marleyn välillä keikahti täysin ja neidit olivat jatkuvasti napit vastakkain.



           Helmikuu
Helmikuussa vietettiin perusarkea kuun loppuun asti, jolloin lauman jatkeeksi saapuikin Neva! Se oli yksi jännittävimmistä asioista, joita oli pitkään tapahtunut pupuarjessani. Neva oli pitkään haaveilemani esteristeytys ja olikin ollut alustavassa varauksessa jo ennen poikueen syntymää! Neva oli heti hyvin reipas ja utelias. Aina oli vastassa aidalla katselemassa tekemisiäni. Hieman saatiin viettää aikaa yhdessä, jotta kunnon luottamus saatiin kasvatettua.



         Maaliskuu
Maaliskuussa alkoi jo lumet hieman sulamaan ja puput pääsivät ulos riehumaan! Kovasti nauttivatkin ulkoilusta ja pieni Neva kasvatti paljon rohkeuttakin ulkoilun myötä. Maaliskuussa ostin myös leijonaharjaksen ajatellen sen täydentävän täydellisesti laumaamme Indyn menehdyttyä. Olaf ei kuitenkaan pystynyt millään korvaamaan Indyä ja tunnuin torjuvan sitä jo alusta asti. Ajattelin kuitenkin, että se olisi siskolleni kiva kani ja siitä saataisiin kaveri myös Pepsille. Maaliskuussa Marley muutti upeaan kotiin Juulialle, jossa uskon sen olevan hyvinhyvin onnellinen pieni kani!
        
          
            Huhtikuu
Huhtikuussa alkoivat pikkuhiljaa kilpailut. Nevan kanssa treenailtiin aina välillä kotona ja odoteltiin senkin kisaikää innoissaan. Käytiin Helsingin Petexpossa, jossa oli kylläkin vain näyttelyt. Menestystä ei kovinkaan paljon huhtikuussa kerätty, mutta sitäkin enemmän kokemuksia ja ystäviä. Innoissani odotin jo tulevaa kesää ja sen tapahtumia.



          Toukokuu
Toukokuussa aloin jo miettimään todella Olafia ja mitä sen kanssa oikein tekisin. Siskoa ei enää kiinnostanut, mutta toisaalta tuntui todella pahalta se myydäkkin. Olaf oli aivan hormonihirviö ja multa meni hermot ihan kokonaan. Päätin kuitenkin odottaa kesän yli ja katsoa mitä kävisi. Toukokuussa aloiteltiin myös aktiivisemmin kisaamista ja lauman jatkeeksi saapui valloittava Niko-poika! Niko osoittautuikin reviiritietoiseksi, eikä hyväksynyt alueelleen kanikaveria. Siispä poju on tähän asti asunut yksinänsä, katsotaan saataisiinko asiaan tänä vuonna muutos! :)


              Kesäkuu
Kesäkuussa Neva rupesi oikein loistamaan radoilla ja klassautui keskivaikeaan! Neidillä oli aina aivan äärettömän hurja vauhti radoilla ja oppi käyttämään pikkuhiljaa kroppaansakin hyppyihin. Tässä kuussa puput lähtivät myös pariksi viikoksi hoitoon, kun itse olin Briteissä. Postauksia kesäkuulta taisikin tulla vain viitisen kappaletta. Puput nauttivat kesästä ja lähes joka viikonlopulle riitti kisoja. Kiitos kaikille, jotka hypyttivät kanejani, kun en itse päässyt paikalle!



         Heinäkuu
Kuukausi täynnä kisoja! Lähes joka viikonloppu reissattiin jossain kisoissa, mutta onneksi viikolla mulla oli hurjan paljon aikaa hengailla pupujen kanssa kotosallakin. Toki kävin kesätöissä, mutta auringonvaloa riitti iltamyöhään asti. Kaikki kanit saivat rentoutua ja nauttia kesän lämmöstä ulkona joka päivä. Muuta erikoista ei tainnut heinäkuussa ollakaan.


            Elokuu
Elokuussa jatkettiin kovaa kisaputkea koulujen alettuakin. Elokuussa Niko hyppäsi uuden korkeusennätyksensä, joka olikin hurjat 75cm! Samaisen kuukauden aikana onnistuin myös murtamaan sormeni, joten postaukset siirtyivät ottamistani valokuvista enemmän erikoispostausten suuntaan. Kirjoittaminen oli aluksi hidasta, mutta onnistuin silti yllättävän hyvin saamaan elokuullekin postauksia kasaan!



         Syyskuu
Syyskuun suurin uutinen oli varmasti kauan odottamani kaninpoikaset! Pepsi synnytti siis neljä aivan upeaa ja erilaista muksua, joista yksi onkin nykyään kotona elelevä Vila. Kaikista poikasista tuli hyvin rohkeita ja myin ne mielelläni uusiin koteihin. 
Syyskuussa koin myös todellista ylpeyden tunnetta, kun Neva loikki ensimmäisen vaikean luokkansa vain yhdellä virheellä! Kiitos aivan tuhannesti siitä klassauksesta Anniinalle ;) 



               Lokakuu
Lokakuussa seurailin innoissani poikasten kasvua ja koitin pysyä hengissä rankan koulukäynnin kanssa. Yhden kisaviikonlopun ehdin kuitenkin käymään ja se viikonloppu olikin ikimuistoinen monestakin syystä! ;) Mýös ekat pakkaset tulivat jo lokakuussa, jolloin sain Nevasta oikein kivoja ulkokuvia. Onneksi kuitenkaan lunta ei sentään vielä tuolloin tullut!





           Marraskuu
Marraskuussa koulukiireet alkoivat todellakin painaa päälle ja aktiivisuus blogissa kärsi melkoisen alamäen. Poikaset pääsivät uusiin koteihinsa ja arki kanilassa hieman rauhoittui sen myötä. Marraskuussa oli myös lemmikkimessut, joissa menestynein kanikaverini taisikin olla Niko! Messut sinänsä olivat ehkä pettymys edelliseen vuoteen verrattuna, mutta ihmiset olivat ihania ja mulla oli hurjan hauskaa! Olaf lähti messuilta uuteen kotiinsa.
Tässä kuussa saatiin kaneille myös uudet häkit kani"huoneeseen" ja ne ovat tähän asti toimineet todella hyvin. Nevan häkin alakerta on ns "vapaana" ja siihen on tulossa piakkoin toivon mukaan täydennystä projektipupun muodossa 8) Enempää en kuitenkaan paljasta ennen itse ajankohtaa.



            Joulukuu
Viime kuussa vietettiinkin kotona ihan rauhallista arkea. Toki pupupikkujouluja lukuunottamatta. Niihin reissattiin siskon kanssa todella innoissamme ja olihan siellä hauskaa ja tunnelmallista. Siellä Neva tykitteli vuoden vikat kisat todella upeasti voittaen luokkansa ja Nikokin tuli hienosti perässä sijalla 3. Vilavilperö oli baby naaraiden toinen petissä, joka oli mielestäni todella hieno suoritus piskuiselta. Joulukuussa julkaistiin myös VH-listat ja sieltä löytyi jokainen kaneistani todella hienoilta sijoilta!  


Tässä oli siis lyhyesti selostettuna koko kanivuoteni 2014! Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kahden vuoden päässä tuskin asun edes samaisessa paikassa, jossa nyt. Saa nähdä ja innolla odotankin mitä tuleman pitää! Toivotan nyt kaikille todella hyvää uutta-vuotta ja paljon iloisia hetkiä tälle vuodelle!


Tähän loppuun vielä kanien eilisiä totutteluja (jos nyt jotain kiinnostaa)

Pieni selostus:
Kaksikon neljäs tapaaminen meni suunnilleen odotusteni mukaan. Vielä ei mitään maata mullistavaa muutosta ole tapahtunut, mutta hiljaa hyvä tekee. Pari kertaa ohittivat toisensa näykkäisemättä ja pari kertaa söivätkin yhdessä (Kunnes Niko ajoi Nevan pois) Yksi isompi näykkimishässäkkä näkyy videolla, mutta sen suurempia kinasteluita ei onneksi ole ollut. Tämä video kyllä inspiroi mua jatkamaan. Nimittäin jos tämä kaksikko tuli lopulta toimeen niin ehkäpä munkin kaksikko tulee: